perjantai 22. toukokuuta 2020

Yksisarvissynttäreitä




Rakas kuopuksemme täyttää tänään jo kolmevuotta! Kyllä se aika on nopeasti taas mennyt. Juhlimme neidin synttäreitä jo eilen, perhepiirin kesken porrastetusti. Väkeä kävi myös pitkin viikkoa, muistaen käsipesut ja turvavälit. Jessikan toiveet tarjoiluihin olivat yksisarviskakku, tikkareita ja jäätelöä. Toteutin näistä toiveista vain yhden, koska mitä vähemmän, sen parempi.

Yksisarviskakun tein Kinuskikissan ohjeella. Tämä oli kyllä helppo ohje seurata, ja kakku oli jokaisen mieleen. Uusi ja hyvä vinkki itselleni oli tuo kattilan käyttö apuna pyöreän kakun kasauksessa, helpottaa huomattavasti elämää! Voi olla, että vielä minä joskus innostun leipomisesta!
En ole ikinä ollut mikään leipomisen ystävä. Vaikka kuitenkin edellinen blogini monesti täyttyikin ketoleivonnaisista, myönnän nauttivani suolaisten ruokien valmistamisesta enemmän. Itse leipomisessa on kyllä ne omat puolensa, tiedät mitä laitat suuhusi ja pystyt välttelemään äklömakeaa olemusta.

Mitä synttärijuhliin tulee, Jessika sai mieluisia lahjoja jo pitkin viikkoa sukulaisilta. Pääosin juurikin yksisarvisaiheisia, koska hei, ovathan ne se neidin juttu! Juhlapäivän aamuna oltiinkin tarmoa täynnä, herättiin ennen kuutta ja puettiin ensimmäisenä prinsessamekko päälle ja vaadittiin äitiä tekemään kakku valmiiksi. Neiti ei kuitenkaan kakkua syönyt, vaan maistoi ja kehui, että se oli pahaa. Joten sori, valehtelin aikaisemmin kun kerroin sen olevan jokaisen mieleen, itse synttärisankari oli ainoa, joka ei kakusta piitannut. :D Leppoisa, rento ja vauhdikaskin päivä kaikin puolin.


Miten te olette tällaisena aikana synttäreitä juhlistaneet? Siirrättekö juhlia? Juhlitteko porrastetusti vai pienellä porukalla?

perjantai 15. toukokuuta 2020

Eroon tunnesyömisestä

Nyt vasta aloin ymmärtämään itseäni ja suhdettani syömiseen. Sitä miten en voi kieltää itseltäni mitään, tai vedän kiellettyä ruokaa överit ja koen morkkista sen jälkeen. Monesti se morkkis kestää viikon, ja sitä vetää napaansa viikon sitä kaikkea mitä on itseltään kieltänyt. Avauduin asiasta yhdelle ihmiselle, joka kertoi, että onko tapasi tavallaan tunnesyömistä? Silloin vasta ymmärsin, että sitähän se oli! Tavallaan olen asian aina tiedostanut alitajunnassani, mutta nyt se vasta iski vasten kasvojani.

Olen ollut pitkään vhh/keto ihminen, jonka tulokset ovat olleet +-0 laihdutuksen suhteen. Uskon, että monelle tämä junnaava painoni on vain kertonut muille tarinaa, että vhh:lla tai ketolla ei laihdu. Tausta tämän takana on aivan toinen, ja se johtuu täysin tunnesyömisestäni. Pystyin helposti kaksikin viikkoa noudattamaan täysin vhh/keto ruokavaliota, mutta sitten iski se kielletyn hedelmän kaipuu. Silloin kun teki mieli, tulin kaupasta syli täynnä kaikkea herkkua, joista suurimman osan vedin ensimmäisenä ehtoona suusta alas. Seuraavana päivänä kärsin morkkiksesta, että mitä helvettiä sitä tuli taas tehtyä. Söin siihen morkkikseen ja monesti yhden illan herkkuhetki kasvoi viikon herkkuhetkeksi. Näin noidankehä oli valmis. Näin on mennyt monta vuotta.


Tunnesyöminen sanan kuuleminen vasta nosti kissan pöydälle. Kärsisinkö minä oikeasti tunnesyömisestä? Päätin ottaa asioista selvää, ja tilasin itselleni nämä pari kirjaa. Ne luettuani, ymmärsin kärsiväni oikeasti juuri siitä. Ymmärsin, että se ei ole vain minun ongelmani, maailmalta löytyy muitakin, jotka kärsivät samasta ongelmasta. Monesti ongelman juuret ovat lähteneet kasvamaan jo lapsuudesta. Onhan se ymmärrettävää, koska vanhemmat paikkasivat sitä omaa pahaa oloa ja poissaolojaan herkuilla ja ruoalla. 



Tulin kirjat luettuani myös siihen lopputulokseen, että en voisi oikeasti kieltää itseltäni mitään. En ainakaan ennen kuin yritän parantua tunnesyömisestä. Nyt opettelenkin uudelleen itseni ohjelmoimista ruoan ja syömisen suhteen. Tähän otinkin tuekseni Fitfarmin superdieetin, jotta löytäisin jälleen sen päivittäisen ateriarytmin ja saisin säännöllisyyttä elämään. Tämän jälkeen en ota stressiä siitä, mitä suuhuni laitan ja pyrin noudattamaan päivittäistä ateriatyrmiä, jolloin napostelu jää pois. Sen myötä Keto-Kati on historiaa ja tilalle nousi tämä, Katinkontit. 

Mikäli itse koet syöväsi tunteisiisi, stressiin tai tylsyyteen, ota luettavaksesi nämä teokset. Ne kertovat kattavasti ja hyvin tunnesyömisen taustoista ja antavat avaimia siitä parantumiseen. Suosittelen myös miehiä lukemaan tämän Katarina Meskasen Pysäytä tunnesyöminen -kirjan, se kun ei ole vain naisille!

Koetko sinä kärsiväsi tunnesyömisestä? / Oletko ollut tunnesyöjä, mutta siitä selviytynyt?
© Katinkontit. Design by FCD.